Blogin pakkoloman päätös

Blogi on ollut pari viikkoa pakkolomalla, kiitos Google+, joka yhtäkkiä päätti, että sukunimeni ei ole nimikäytännön mukainen ja tästä syystä jäädytti profiilini. Hienoa hei. Sen sijaan Outi M menee nimentarkistusjärjestelmästä läpi ja on täysin hyväksyttävä. Toki arvostan enemmän anonyymia blogia, mutta nimen vaihto näkyy pysyvästi myös sähköpostissani. Hienoa olla Outi M jopa kaikista virallisimmissa sähköposteissa. Mitä tästä opimme: valitse aviomieheksesi henkilö, jonka sukunimi on tarpeeksi yleinen ja Googlen nimikäytännön mukainen!

Neulomispuolella puhaltavat hyvin vahvasti sukanneulonnan tuulet. Rakastan villasukkia ja sukkalankoja. <3 Kädentaitomessuilta kuunvaihteessa tarttuikin mukaan jos jonkinnäköistä sukkalankaa, lähinnä ohuita raitalankoja. En tietenkään ole päässyt niihin vielä kunnolla käsiksi, sillä edellisiä projekteja on vielä kesken, mutta tuolla ne lämmittvät vaatekaapin hyllyillä.

Eilen rakas aviomieheni soitti päästyään töistä ja kysyi, lähtisinkö kaveriksi Lankamaailmaan. Olin toivonut synttärilahjaksi lahjakorttia Helsingin Lankamaailmaan, ja se toivehan toteutui. Lahjakorttia oli tosin turha ostaa kun himoshoppaaja oli itse mukana. Niinpä mies löi 100€ käteen, lähti itse kahville ja jätti emännän shoppailemaan lankoja. Se oli maailman paras synttärilahja! Maailman paras aviomies kun ymmärtää tuollaiset tarpeet! Mutta yllättävän vähällä kantamisella pääsin, vaikka käytinkin 78€ lankaan. Panostin tällä kertaa laatuun ja ostin tavallista kalliimpia sukkalankoja! Raidallisia tietty. ja kaksi kerää neonpunaista lankaa. <3

Lomalla loikoillen

Loma. Voi miten ihanaa! Kuten kaikki lomat tähänkin asti, olen pyhittänyt tämänkin lomaviikon neulomiselle. Vietän lomaa vanhempieni luona, missä neulomiseni saa paljon kannatusta. Äiti on samanlainen neulootikko kuin minäkin, vaikkei ehdikään saada aikaan ihan yhtä paljon.

Viikonloppuna kävin poimimassa ensimmäiset Novitan uutuuslangat Anttilan lankahyllystä. Iskä vihjaisi tarvitsevansa uuden mökkipipon, puuvillaisen ettei kutita, ja sellaisen "kalottipipon", joka ei ihan yllä korville. Siihen tarkoitukseen sopi hyvin uusi Puro Batikin tummansävyinen raitalanka, jossa on sinistä, ruskeaa ja mustaa. Värillä ei kuulemma ollu väliä, mutta totesi kuitenkin pipon nähdessään, että onpa hyvät värit, just tällanen sen pitikin olla. ;) Pipo on siis virkattu, ei mitään ylimääräistä, ihan perusmyssy mutta ei saanut olla liian pitkä. Sattui vielä niin sopivasti, että iskällä oli lauantaina synttärit. Pipo valmistui nopeasti yhdessä illassa, joten iskä sai kuin saikin synttärilahjansa (sille on aina niin hankala keksiä mitään, että kaikki tuollaiset toiveet kannattaa heti huomioida!).

Samalla reissulla Anttilassa mukaan tarttui vaaleasävyisempää Puro Batikia, ihan omaan käyttöön. Ostin lauantaina uuden takin, jonka kanssa ei sitten enää sovikaan kirkkaankeltainen kaulaliina ja limenvihreät lapaset. Ei hätää, voi aina neuloa uudet tilalle! Kaulaliina valmistui pikapikaa vajaassa kahdessa päivässä, 1 o 1 n - joustinneuleella, ei siitä kovin pitkä tullut, kun halusin sen vaan nopeasti valmiiksi enkä jaksanut enää vaihtaa kerää kun ensimmäinen loppui. Se on silti mukavan pehmeä kaulassa ja - mikä tärkeintä - sopii väreiltään uuden takin kanssa. Hehheh! Kaulaliinasta en ennättänyt ottaa kuvaa ennen kuin puhelin hajosi. Nyt puikoilla on myssy samasta langasta. Seuraavaksi lapaset! :)

Eilen puikoilta vapautui sähkönsininen sukkapari Hot Socks Batik -langasta. Nämä olivat nyt toiset varpaista varteen -sukat. Istuvat hyvin jalassa, mutta päättelystä tuli tökerönnäköinen ja kantapää ei miellytä silmää. Sukansuun päättelyssä tein lisäykset joka toisen silmukan välein, jotta suu ei kiristäisi kuten edellisissä sukissa. Joo, ei kiristä, jalassa just sopivat, mutta muuten ihan lörppä. Kuvaa en sentään kehdannut ottaa sukista ilman että olisivat jalassa. Työkaveri halusi samanlaiset sukat, mutta luulenpa että teen niistä paremmat, varresta alkaen. Toki kuitenkin pyöröpuikoilla! ;) Näistä omista sukista piti itse asiassa tulla polvipituiset, mutta into loppui kesken, ja oikeastaan aikakin, kun oli jo kiire saada seuraavat sukat puikoille. On se vaan kumma kun omista neuleistaan tinkii aina.. Tekee kun ehtii, ja kun tekee viimein, niin sitten sitä kuitenkin kiirehtii, että ehtis jo tehdä seuraavia.

Tänään löysin itseni Prisman lankahyllyltä kuolaamasta. Oli aika lähellä, ettei matkaan lähtenyt Novitan Usvaa, sinisenä ja vihreänä, mutta vakuuttelin itselleni, että ehtii niitä sitten ostaa kun olen taas kotona ja oikeasti aion tehdä niistä jotakin. Nyt mukaan tarttui mustaa ja pinkkiä Nallea, josko niistä vaikka pari pikkutyttöä innostuisi. Tosin yritän kaikkeni että ehtisin saada vielä yhdet yllärisukat huomiseksi valmiiksi.. Ekasta sukasta varsi ehkä kohta melkein valmis, joten nou hätä! ;)

Vauvaneuleita vapaapäivänä

Tänään fiilistellään purppura-raidallisissa 7-veikka-palmikkosukissa. Nämä valmistuivat joskus vuosi sitten, eivät ole olleet kovinkaan ahkerassa käytössä, mutta kummasti ovat jo nukkaantuneet.. No, sukat ovat onneksi uusiutuva luonnonvara tässä taloudessa. Eihän ne kaikki mahtuisi mihinkään, jos kaikki parit kestäisivät käytössä vuosikausia. :) No joo. Vapaapäivän höpöhöpöjä. Eilenkin vietin päivän kotona neulomassa. Olen kyllä vähän katkera, sillä eilen piti ilmestyä postiluukusta Novitan uusin lehti. Eipä tipahtanut meidän luukusta. En tosin ole vieläkään "ehtinyt" lankaostoksille enkä omista ainuttakaan kerää Novitan uutuuslankoja, joten ehkä se lehti saa tulla ensi viikon puolella. Taidan pärjätä mainiosti vanhojen lehtien sekä Ravelryn neuleohjeilla. Ja vanhoilla langoilla.

Eilen kaivoin esille lankoja, jotka olin itse asiassa tarkoittanut myydä pois jaloista pyörimästä. Kyseessä olivat 9 kerää keltaista Novita Luxus Cotton -lankaa, joista oli tarkoitus tehdä vuosia sitten siskolle bolero. Bolero jäi kuitenkin pahasti puolitiehen, sillä lehden ohjeessa oli virhe, ja jouduin purkamaan ja aloittamaan työn monta kertaa uudestaan. Lopulta väsyin ja luovutin, ja taisinpa hukata ohjeenkin. Pari kuukautta sitten siivosin kaappeja ja löysin keskeneräisen työn, jonka sitten päädyin purkamaan. Nyt kuitenkin keksin langoille uutta käyttöä, ja tavallaan samalla henkilöllekin, jolle alkuperäinen työ oli tarkoitus tehdä. ;) Aloitin nimittäin palmikkoneuletakkia siskon tuleville vauvoille. Siitä puuttuu enää hihat ja kaulus. Tämän illan hommat siis selvillä! Tämän jälkeen voisi tehdä takkiin sopivat housut jotakin ohjetta soveltamalla, sekä pipon ja sukat..Sekä toisen samanlaisen setin toisellekin vauvalle! Huhhuh, tädille tulee pian hiki näitä väkertäessä.. Olen kovin tykästynyt keltaiseen väriin, ja onneksi se onkin sen verran sukupuolineutraali väri, ettei vielä tarvitse miettiä, sopiiko neule tytölle vai pojalle. Mutta tykkään myös kovasti vaaleansinisestä ja vaaleanpunaisesta, jotka kovasti polttelevat tuolla lankavarastoissa.. ;)

Viime viikonloppuna - vapaa viikonloppu silloinkin - sain viimein valmiiksi ponchon työkaverin tytölle. Se oli työn alla kauan, vaikka malli olikin hyvin yksinkertainen ja periaatteessa nopea. Nyt pitäisi vielä taikoa samanlainen poncho hieman isommassa koossa. Lupasin olla tällä kertaa supernopea ja tehdä isomman ponchon nopeammin. Itse asiassa ponchon toinen puoli - iso musta mummoneliö - onkin jo valmis, sain sen aikaan yhdessä päivässä, joten toinen puoli ponchosta sekä reunan kukat pitäisi olla helppo homma. Ovathan ne, mutta kun näitä keskeneräisyyksiä nyt on tässä useampikin työn alla.. ;) Viikon päästä pääsen viikon talvilomalle. Ei ole varmaankaan vaikea arvata, mitä teen koko viikon!

Teetä, sympatiaa ja patalappuja

Vietin tämän ihanan vapaapäivän fiilistellen suosikkivillasukissani ja suosikkiponchossani virkkaillen patalappuja kirjasta Patalappuja à la carte. Voiko vapaapäivää viettää enää paremmin? Itse asiassa meidän keittiössä ei kovin montaa patalappua ole, ei tuo ruuanlaitto ole mitenkään lähellä sydäntä, mutta on niitä kiva virkata ja lahjoittaa muille. Tämän päivän tuotokset sopisivat hyvin ystävänpäivälahjoiksi. Taidanpa lahjoittaa ne äipälle kun seuraavan kerran käyn kotosalla.

Aloitin tuota pinkkiä patalappua eilen illalla, mutta yrityksen ja erehdyksen kautta sain silmukat kohdilleen vasta tänä aamuna (ei, en valvonut koko yötä pyörittelemässä koukkua ja lankoja =D). Neljäs kerta toden sanoo, tällä kertaa. Ongelmana oli lähinnä kerroksen vaihtumiskohta, sillä ohjeessa käsketään sulkea kerros piilosilmukalla ja aloittaa uusi kerros ketjusilmukalla. Tämä sekoitti pientä päätäni liikaa, ja vaihtumiskohdasta tuli todella tökerön näköinen, ja jotenkin niitä silmukoita oli siinä kohtaa yhtäkkiä aivan liikaa. Lisäksi ohjeessa on "unohdettu" mainita, että lisäyskohdissa tulisi lisätä 3 silmukkaa, ei 2. Eli purkuun meni.. muutaman kerran.. Lopullisessa versiossa virkkasin suosiolla kerrokset spiraalina ja hylkäsin ohjeen - ja hyvä tuli!

Tammikuu hurahti vauhdilla ohi, ja arvatkaa mitä? Pysyin uuden vuoden lupauksessani enkä ostanut ainuttakaan lankakerää koko kuukauden aikana! Sen sijaan löysin viimeinkin kaipaamani pitkät pyöröpuikot ja sain uuden sukkaprojektin puikoille. Metsästin näitä useammasta putiikista ja meinasin jo luopua toivosta. Tykkään näistä Addin puikoista kovasti, kaapeli on pehmeä ja joustava ja sopii hyvin villasukkien neulomiseen. Nämä löytyivät vähän vahingossa, olivat piilossa lyhyempien puikkojen takana lankakaupassa. Hieman epäloogisessa paikassa, mutta etsivä löytää! Nyt kun kuukausi on vaihtunut, haaveilen jo Novitan uutuuslangoista uusissa ihanissa väreissä, mutta "onneksi" en saa ostettua mitään uutta ennen seuraavaa palkkapäivää. Siihen asti taidan tyytyä värkkäilemään sukkia jo olemassa olevista jemmakeristä. Kuten vaikka tästä Hot Sock Batikin siniraidallisista ihanuuksista:

Nämä on siis aloitettu varpaista, kaksi sukkaa samalla kertaa. Ajattelin tehdä niihin niin pitkät varret kuin vaan jaksan tikuttaa. Tosin nämä on olleet nyt muutaman päivän lepäämässä tuolla laatikossa. Into hitusen lopahti, kun toinen meidän kissoista nappasi toisen kerän hampaisiinsa, ja lanka napsahti poikki. Eihän se jatkaminen ole temppu eikä mikään, mutta jotenkin tuli sellainen turhautuminen että hitto, olkoon.. Ehkä saan ne pian taas esille ja valmiiksi. Parempi olisi, työkaveri toivoi samanlaisia sukkia. Nämä ovat vasta toiset varpaista aloittamani sukat. Ensimmäiset harjoituskappaleet menivät tosiaan aviomiehelle, mutta nämä tulevat ihan itselle. Ja kyllä muuten istuvat kuin nakutettu! En malta odottaa, että saan ne valmiiksi.

Nämä sukat puolestaan.. <3 Lempparini. Taisivat olla ensimmäiset palmikkosukkani. Lankana Novitan 7 veljestä, turkoosi moniraita. Tämä oli sitä aikaa kun aloitin neulomisen. Rakastuin tähän lankaan ja hamstrasin sitä monta kerää. Tein siitä lapaset, sukat, pipon, kaulahuivin ja pari paitaa. Sitten se poistui markkinoilta. Surku tuli. Mutta nämä sukat on edelleen ne kaikista parhaimmat ja rakkaimmat. <3

Uskollinen neulojakaverini <3

Täti neuloosissa

Kun sain kuulla siskon vauvauutisista, ryhdyin heti väsäämään vaatetusta pienokaisille. Tänään valmistui ensimmäinen versio, vaaleankeltainen haalari Sirdar Snugglyn Snoflake Chunky -langasta. Muutama vuosi sitten Novita valmisti vastaavaa pumpulinpehmeää Palma-lankaa, johon rakastuin ja jota sitten hamstrasin kun se poistui valikoimista. Vuosi sitten tein vaaleansinisestä Palmasta vastaavanlaisen haalarin kaverin poikavauvalle, ja on siitä tullut neulottua parit tosi lämpimät lapaset itselle ja miehelle. Viime kesänä puolestaan neuloin vaaleanpunaisesta Snowflake Chunkysta 6-vuotiaalle serkkutytölle neuletakin, johon tuli ihanat vaaleanpunaiset pupunapit. On noita keriä silti laatikot täynnä, tietysti montaa eri väriä. :) Nyt ne pääsee taas kunnolla käyttöön kun saa oikeesti luvan kanssa neuloa ihania pörröneuleita. <3 Kestävyydestä en tiedä, mutta pehmeät on eikä kutita! Ja eihän vauvanvaatteet nyt kovin kauaa käytössä olekaan..

Tähän haalariin tuli sievät leppäkerttunapit. Nehän sopii sekä tytölle että pojalle, eikös? Hamstrasin joskus Sinellistä kaikenlaisia lasten neuleisiin sopivia nappeja, kun kaveri odotti esikoistaan ja pyysi neulomaan vaatteita pienokaiselle. Seuraavaan haalariin löytyy siis nappivaihtoehtoja: apinoita, pupuja, kukkia, sydämiä, ankkoja.. ;) Värivaihtoehtojakin mietiskelen.. Mitkä värit olis tarpeeksi sukupuolineutraaleja? Valkoinen olis kiva mutta ehkä vähän arka. Limenvihreäkin on nätti. Mutta liian poikamainen? Ruskea? Neutraali mutta vauvalla tylsä? Ehkä nukun yön yli ja uneksin väreistä ja vauvalangoista! :)

Tänään kävin Anttilassa hipelöimässä Novitan uutuuslankoja. Oikeastaan etsin pitkiä pyöröpuikkoja, 100-senttisiä, joita ei näköjään löydä enää mistään, vaikka tarttisin juuri sellaiset tuleviin sukkaprojekteihin ja itseasiassa vauvapeittoon. No, ei ollut Anttilassakaan. Mutta hurjasti uusia ihania värejä, keväisen pastelleja. <3 En voi sietää mitään synkkiä harmaan sävyjä, joita syksyisin yleensä on tarjolla. Ruskeastakaan en ennen pitänyt, mutta nyt se ei ole enää mikään ehdoton nou-nou. Mutta kyllä oli kauniita lankoja hyllyt täynnä. <3 Sinne ne kuitenkin jäi, mitään en ostanut. Ja jos ihan totta puhutaan niin ei edes tullut sellaista tahtoo ostaa -oloa. Ehkä tää langaton tammikuu tekee ihan hyvää! Olen myös ylittänyt itseni ja MYYNYT lankaa omasta varastostani, sellaisia lankoja mistä en niinkään välitä, mutta jollekin ne näköjään aina kelpaa.

Uusi vuosi, uudet kujeet! Mutta ei uutta lankaa!

Vuosi alkoi hienosti! Viime viikolla vietimme rakkaan aviomieheni kanssa ensimmäistä hääpäiväämme. Siihen tilaisuuteen valmistuivat sopivasti myös miehen toivomat pitkävartiset villasukat: elämäni ensimmäiset kärjestä aloitetut, pyöröpuikoilla neulotut sukkaset, joihin tein silmukoita jäljentämällä Super Mario-sienet. Mies oli ikionnellinen. <3 Nämä langatkin loppuivat näihin sukkiin, joten sainpahan taas kaksi jämäkerää pois nurkista - tilaa uusille, sitten helmikuussa! ;)



Varpaista varsiin neulominen oli oikeastaan helpompaa kuin kuvittelinkaan. Paljon helpompaa! Ja sukista tuli varmasti samanlaiset, kun ne edistyivät rinnakkain, rivi kerrallaan. Tätä tekniikkaa aion siis toteuttaa jatkossakin! Heti näiden sukkien jälkeen puikoille itse asiassa hyppäsivätkin jo seuraavat sukkaset, jotka tosin neulon kyllä pyöröpuikoilla mutta varresta varpaisiin. Niissä onkin haastetta.. Niistä tulee kaksiväriset kirjoneulesukat, joten samoilla puikoilla kulkee samaan aikaan neljä eri lankaa neljästä eri kerästä. Hohhoh..

Vaikka tässä olisi kaikenlaista työn alla ja rästissä odottamassa, sormet syyhyävät ja haluaisin aloittaa polvipituiset sukat - ihan itselleni! Jotenkin olen nyt jäänyt koukkuun nimenomaan sukkien neulomiseen. Kahlasin eilen läpi ehkä tuhannetta kertaa Cookie A:n Suloisimmat sukat sekä TIETYSTI Sukkia. Rakkaudella ja löysin pari mallia, joista yhden sain puikoille asti. Ja ajatelkaa, langatkin löytyi omasta kaapista, ei "tarvinnut" lähteä ostoksille! ;)

Tänään oli töissä pitkä ja rankka päivä ja ajattelin, että nukun loppuillan ja mökötän sohvalla. Mutta mieli muuttui valoisaksi, kun siskon mies soitti. Ihania uutisia - minusta tulee TÄTI! Itse asiassa, TUPLATÄTI! =D Selvittyäni riemusta siskon puolesta ymmärsin, mitä tämä minulle oikeastaan tarkoittaa: saan ihan luvan kanssa viettää seuraavat 6 kuukautta neuloen ihania pienenpieniä sukkia, lapasia, myssyjä, housuja, puseroita, jakkuja, haalareita, peittoja.. Kaikkea kaksin kappalein! No, itse asiassa, kolmas kerta toden sanoo: soitin kaverille, jolla olikin itsellään samanlaisia uutisia! Lisää kesävauvoja tiedossa! IHANAA! Tykästyn usein löytämiini neuleohjeisiin niin paljon, että toteutan niitä kunnon sarjatuotantona, eri väreillä ja eri langoilla. Nyt siitä pikku taipumuksesta ei ole kyllä minkäänlaista haittaa, päinvastoin!

Tällaisen "vauvasetin" tein viime syksynä kaverin pienelle tyttövauvalle: housut ja jakku Sirdar Snugglyn valko-liilasta Kiss-langasta sekä pipon ja sukat vaaleanpunaisesta, ja peitto Novitan Pretty baby-langasta.

Viimeisiä viedään!

Vuosi lähenee loppuaan! Mutta koska ei oo vielä uusi vuosi, uuden vuoden lupaukset ei tietenkään ole vielä voimassa, eihän? Lupasin olla ostamatta lankaa ainakin tammikuussa. Mutta koska ei ole vielä tammikuu, pistäydyin eilen lankakaupassa  töistä tullessani. Työpaikan vieressä sijaitsee vaarallisesti yksi lankakauppa, vieläpä aivan bussiaseman kyljessä. Bussia ei viitsi kylmässä odotella, joten toisinaan tulee tehtyä sellaisia "poikkeanpa tuolla kun ei muutakaan tekemistä ole" -pistäytymisiä, ja senhän nyt tietää, ettei sieltä tyhjin käsin lähdetä.. Eilen tarvitsin "ihan oikeasti" kirkkaanpunaista lankaa kaverin sukkiin. Sellaista minulla ei ole varastoissa, koska en ikinä tee mitään punaista, ainakaan itselleni. Noh, löytyihän sitä punaista, ja punaisen vierestä tosi herkun väristä turkoosia, ja siitä viereiseltä hyllyltä jotain uutta liukuvärjättyä villalankaa, josta saisi varmasti tehtyä tosi upean huivin.. Mies saa hepulin kun tulen aina lankakassien kanssa kotiin. Voin kyllä puolustautua sillä, että olen viime aikoina siivoillut varastojani ja jopa raaskinut laittaa osan turhakkeista myyntiin Facebookin Lankahamsterit-ryhmään.

Näitä punaisia lähdin hakemaan..

... nämä turkoosit vain tarttuivat matkaan, jotta "voisin tehdä itselleni samanlaiset sukat lempiväristäni ...

... ja nämä huusivat sieltä hyllystä niin lujaa, ettei niitä voinut jättää sinne palelemaan.

Hmm. Mutta nyt en kyllä osta mitään ennen ku EHKÄ helmikuussa. Niin varmasti. Ihan oikeesti.

Viime kesänä lupasin tehdä 8-vuotiaalle serkkutytölle neuletakin. Itse asiassa neuloinkin sellaisen, ilman ohjetta, mutta ei siitä tullutkaan ihan sellainen kuin halusin. Sen piti olla pitkä, mutta siitä tuli lyhyt. Siinä piti olla huppu, mutta siitä tuli liian pieni. En tykännyt. Serkkuparka kyselee takkia, mutta en ole saanut aikaiseksi purkaa tekelettä, enkä tiedä, haluanko edes. Taidan tehdä uuden, paljon paremman. Varastossa taitaa olla siihen sopivaa lankaakin. Toivotaan, että sitä on tarpeeksi.

Tällä viikolla olen opetellut uutta! Vuosi sitten ostin äidille joululahjaksi Melissa Morgan-Oakesin kirjan Varpaista varteen, jossa opetetaan neulomaan sukat "väärinpäin", pyöröpuikoilla varpaista aloittaen. Syksyllä löysin samaisen kirjan Suomalaisesta, ja mukaanhan se tarttui, mutta nyt vasta sain sukat puikoille. En tosin totellut ohjeita ihan orjallisesti, mutta kyllä nuo sukilta näyttää. Varret enää, ja aviomies saa uudet sukat! Itse asiassa, syy siihen, että päätin neuloa nämä sukat näin päin, oli se, että lankaa oli vajaat kerät enkä yhtään osaa arvioida, kuinka pitkiin sukkiin ne riittävät. Nyt ei tarvitse miettiä, sen kun neuloo vaan. :)