Täti neuloosissa

Kun sain kuulla siskon vauvauutisista, ryhdyin heti väsäämään vaatetusta pienokaisille. Tänään valmistui ensimmäinen versio, vaaleankeltainen haalari Sirdar Snugglyn Snoflake Chunky -langasta. Muutama vuosi sitten Novita valmisti vastaavaa pumpulinpehmeää Palma-lankaa, johon rakastuin ja jota sitten hamstrasin kun se poistui valikoimista. Vuosi sitten tein vaaleansinisestä Palmasta vastaavanlaisen haalarin kaverin poikavauvalle, ja on siitä tullut neulottua parit tosi lämpimät lapaset itselle ja miehelle. Viime kesänä puolestaan neuloin vaaleanpunaisesta Snowflake Chunkysta 6-vuotiaalle serkkutytölle neuletakin, johon tuli ihanat vaaleanpunaiset pupunapit. On noita keriä silti laatikot täynnä, tietysti montaa eri väriä. :) Nyt ne pääsee taas kunnolla käyttöön kun saa oikeesti luvan kanssa neuloa ihania pörröneuleita. <3 Kestävyydestä en tiedä, mutta pehmeät on eikä kutita! Ja eihän vauvanvaatteet nyt kovin kauaa käytössä olekaan..

Tähän haalariin tuli sievät leppäkerttunapit. Nehän sopii sekä tytölle että pojalle, eikös? Hamstrasin joskus Sinellistä kaikenlaisia lasten neuleisiin sopivia nappeja, kun kaveri odotti esikoistaan ja pyysi neulomaan vaatteita pienokaiselle. Seuraavaan haalariin löytyy siis nappivaihtoehtoja: apinoita, pupuja, kukkia, sydämiä, ankkoja.. ;) Värivaihtoehtojakin mietiskelen.. Mitkä värit olis tarpeeksi sukupuolineutraaleja? Valkoinen olis kiva mutta ehkä vähän arka. Limenvihreäkin on nätti. Mutta liian poikamainen? Ruskea? Neutraali mutta vauvalla tylsä? Ehkä nukun yön yli ja uneksin väreistä ja vauvalangoista! :)

Tänään kävin Anttilassa hipelöimässä Novitan uutuuslankoja. Oikeastaan etsin pitkiä pyöröpuikkoja, 100-senttisiä, joita ei näköjään löydä enää mistään, vaikka tarttisin juuri sellaiset tuleviin sukkaprojekteihin ja itseasiassa vauvapeittoon. No, ei ollut Anttilassakaan. Mutta hurjasti uusia ihania värejä, keväisen pastelleja. <3 En voi sietää mitään synkkiä harmaan sävyjä, joita syksyisin yleensä on tarjolla. Ruskeastakaan en ennen pitänyt, mutta nyt se ei ole enää mikään ehdoton nou-nou. Mutta kyllä oli kauniita lankoja hyllyt täynnä. <3 Sinne ne kuitenkin jäi, mitään en ostanut. Ja jos ihan totta puhutaan niin ei edes tullut sellaista tahtoo ostaa -oloa. Ehkä tää langaton tammikuu tekee ihan hyvää! Olen myös ylittänyt itseni ja MYYNYT lankaa omasta varastostani, sellaisia lankoja mistä en niinkään välitä, mutta jollekin ne näköjään aina kelpaa.

Uusi vuosi, uudet kujeet! Mutta ei uutta lankaa!

Vuosi alkoi hienosti! Viime viikolla vietimme rakkaan aviomieheni kanssa ensimmäistä hääpäiväämme. Siihen tilaisuuteen valmistuivat sopivasti myös miehen toivomat pitkävartiset villasukat: elämäni ensimmäiset kärjestä aloitetut, pyöröpuikoilla neulotut sukkaset, joihin tein silmukoita jäljentämällä Super Mario-sienet. Mies oli ikionnellinen. <3 Nämä langatkin loppuivat näihin sukkiin, joten sainpahan taas kaksi jämäkerää pois nurkista - tilaa uusille, sitten helmikuussa! ;)



Varpaista varsiin neulominen oli oikeastaan helpompaa kuin kuvittelinkaan. Paljon helpompaa! Ja sukista tuli varmasti samanlaiset, kun ne edistyivät rinnakkain, rivi kerrallaan. Tätä tekniikkaa aion siis toteuttaa jatkossakin! Heti näiden sukkien jälkeen puikoille itse asiassa hyppäsivätkin jo seuraavat sukkaset, jotka tosin neulon kyllä pyöröpuikoilla mutta varresta varpaisiin. Niissä onkin haastetta.. Niistä tulee kaksiväriset kirjoneulesukat, joten samoilla puikoilla kulkee samaan aikaan neljä eri lankaa neljästä eri kerästä. Hohhoh..

Vaikka tässä olisi kaikenlaista työn alla ja rästissä odottamassa, sormet syyhyävät ja haluaisin aloittaa polvipituiset sukat - ihan itselleni! Jotenkin olen nyt jäänyt koukkuun nimenomaan sukkien neulomiseen. Kahlasin eilen läpi ehkä tuhannetta kertaa Cookie A:n Suloisimmat sukat sekä TIETYSTI Sukkia. Rakkaudella ja löysin pari mallia, joista yhden sain puikoille asti. Ja ajatelkaa, langatkin löytyi omasta kaapista, ei "tarvinnut" lähteä ostoksille! ;)

Tänään oli töissä pitkä ja rankka päivä ja ajattelin, että nukun loppuillan ja mökötän sohvalla. Mutta mieli muuttui valoisaksi, kun siskon mies soitti. Ihania uutisia - minusta tulee TÄTI! Itse asiassa, TUPLATÄTI! =D Selvittyäni riemusta siskon puolesta ymmärsin, mitä tämä minulle oikeastaan tarkoittaa: saan ihan luvan kanssa viettää seuraavat 6 kuukautta neuloen ihania pienenpieniä sukkia, lapasia, myssyjä, housuja, puseroita, jakkuja, haalareita, peittoja.. Kaikkea kaksin kappalein! No, itse asiassa, kolmas kerta toden sanoo: soitin kaverille, jolla olikin itsellään samanlaisia uutisia! Lisää kesävauvoja tiedossa! IHANAA! Tykästyn usein löytämiini neuleohjeisiin niin paljon, että toteutan niitä kunnon sarjatuotantona, eri väreillä ja eri langoilla. Nyt siitä pikku taipumuksesta ei ole kyllä minkäänlaista haittaa, päinvastoin!

Tällaisen "vauvasetin" tein viime syksynä kaverin pienelle tyttövauvalle: housut ja jakku Sirdar Snugglyn valko-liilasta Kiss-langasta sekä pipon ja sukat vaaleanpunaisesta, ja peitto Novitan Pretty baby-langasta.