Viimeisiä viedään!

Vuosi lähenee loppuaan! Mutta koska ei oo vielä uusi vuosi, uuden vuoden lupaukset ei tietenkään ole vielä voimassa, eihän? Lupasin olla ostamatta lankaa ainakin tammikuussa. Mutta koska ei ole vielä tammikuu, pistäydyin eilen lankakaupassa  töistä tullessani. Työpaikan vieressä sijaitsee vaarallisesti yksi lankakauppa, vieläpä aivan bussiaseman kyljessä. Bussia ei viitsi kylmässä odotella, joten toisinaan tulee tehtyä sellaisia "poikkeanpa tuolla kun ei muutakaan tekemistä ole" -pistäytymisiä, ja senhän nyt tietää, ettei sieltä tyhjin käsin lähdetä.. Eilen tarvitsin "ihan oikeasti" kirkkaanpunaista lankaa kaverin sukkiin. Sellaista minulla ei ole varastoissa, koska en ikinä tee mitään punaista, ainakaan itselleni. Noh, löytyihän sitä punaista, ja punaisen vierestä tosi herkun väristä turkoosia, ja siitä viereiseltä hyllyltä jotain uutta liukuvärjättyä villalankaa, josta saisi varmasti tehtyä tosi upean huivin.. Mies saa hepulin kun tulen aina lankakassien kanssa kotiin. Voin kyllä puolustautua sillä, että olen viime aikoina siivoillut varastojani ja jopa raaskinut laittaa osan turhakkeista myyntiin Facebookin Lankahamsterit-ryhmään.

Näitä punaisia lähdin hakemaan..

... nämä turkoosit vain tarttuivat matkaan, jotta "voisin tehdä itselleni samanlaiset sukat lempiväristäni ...

... ja nämä huusivat sieltä hyllystä niin lujaa, ettei niitä voinut jättää sinne palelemaan.

Hmm. Mutta nyt en kyllä osta mitään ennen ku EHKÄ helmikuussa. Niin varmasti. Ihan oikeesti.

Viime kesänä lupasin tehdä 8-vuotiaalle serkkutytölle neuletakin. Itse asiassa neuloinkin sellaisen, ilman ohjetta, mutta ei siitä tullutkaan ihan sellainen kuin halusin. Sen piti olla pitkä, mutta siitä tuli lyhyt. Siinä piti olla huppu, mutta siitä tuli liian pieni. En tykännyt. Serkkuparka kyselee takkia, mutta en ole saanut aikaiseksi purkaa tekelettä, enkä tiedä, haluanko edes. Taidan tehdä uuden, paljon paremman. Varastossa taitaa olla siihen sopivaa lankaakin. Toivotaan, että sitä on tarpeeksi.

Tällä viikolla olen opetellut uutta! Vuosi sitten ostin äidille joululahjaksi Melissa Morgan-Oakesin kirjan Varpaista varteen, jossa opetetaan neulomaan sukat "väärinpäin", pyöröpuikoilla varpaista aloittaen. Syksyllä löysin samaisen kirjan Suomalaisesta, ja mukaanhan se tarttui, mutta nyt vasta sain sukat puikoille. En tosin totellut ohjeita ihan orjallisesti, mutta kyllä nuo sukilta näyttää. Varret enää, ja aviomies saa uudet sukat! Itse asiassa, syy siihen, että päätin neuloa nämä sukat näin päin, oli se, että lankaa oli vajaat kerät enkä yhtään osaa arvioida, kuinka pitkiin sukkiin ne riittävät. Nyt ei tarvitse miettiä, sen kun neuloo vaan. :)