Viimeisiä viedään!

Vuosi lähenee loppuaan! Mutta koska ei oo vielä uusi vuosi, uuden vuoden lupaukset ei tietenkään ole vielä voimassa, eihän? Lupasin olla ostamatta lankaa ainakin tammikuussa. Mutta koska ei ole vielä tammikuu, pistäydyin eilen lankakaupassa  töistä tullessani. Työpaikan vieressä sijaitsee vaarallisesti yksi lankakauppa, vieläpä aivan bussiaseman kyljessä. Bussia ei viitsi kylmässä odotella, joten toisinaan tulee tehtyä sellaisia "poikkeanpa tuolla kun ei muutakaan tekemistä ole" -pistäytymisiä, ja senhän nyt tietää, ettei sieltä tyhjin käsin lähdetä.. Eilen tarvitsin "ihan oikeasti" kirkkaanpunaista lankaa kaverin sukkiin. Sellaista minulla ei ole varastoissa, koska en ikinä tee mitään punaista, ainakaan itselleni. Noh, löytyihän sitä punaista, ja punaisen vierestä tosi herkun väristä turkoosia, ja siitä viereiseltä hyllyltä jotain uutta liukuvärjättyä villalankaa, josta saisi varmasti tehtyä tosi upean huivin.. Mies saa hepulin kun tulen aina lankakassien kanssa kotiin. Voin kyllä puolustautua sillä, että olen viime aikoina siivoillut varastojani ja jopa raaskinut laittaa osan turhakkeista myyntiin Facebookin Lankahamsterit-ryhmään.

Näitä punaisia lähdin hakemaan..

... nämä turkoosit vain tarttuivat matkaan, jotta "voisin tehdä itselleni samanlaiset sukat lempiväristäni ...

... ja nämä huusivat sieltä hyllystä niin lujaa, ettei niitä voinut jättää sinne palelemaan.

Hmm. Mutta nyt en kyllä osta mitään ennen ku EHKÄ helmikuussa. Niin varmasti. Ihan oikeesti.

Viime kesänä lupasin tehdä 8-vuotiaalle serkkutytölle neuletakin. Itse asiassa neuloinkin sellaisen, ilman ohjetta, mutta ei siitä tullutkaan ihan sellainen kuin halusin. Sen piti olla pitkä, mutta siitä tuli lyhyt. Siinä piti olla huppu, mutta siitä tuli liian pieni. En tykännyt. Serkkuparka kyselee takkia, mutta en ole saanut aikaiseksi purkaa tekelettä, enkä tiedä, haluanko edes. Taidan tehdä uuden, paljon paremman. Varastossa taitaa olla siihen sopivaa lankaakin. Toivotaan, että sitä on tarpeeksi.

Tällä viikolla olen opetellut uutta! Vuosi sitten ostin äidille joululahjaksi Melissa Morgan-Oakesin kirjan Varpaista varteen, jossa opetetaan neulomaan sukat "väärinpäin", pyöröpuikoilla varpaista aloittaen. Syksyllä löysin samaisen kirjan Suomalaisesta, ja mukaanhan se tarttui, mutta nyt vasta sain sukat puikoille. En tosin totellut ohjeita ihan orjallisesti, mutta kyllä nuo sukilta näyttää. Varret enää, ja aviomies saa uudet sukat! Itse asiassa, syy siihen, että päätin neuloa nämä sukat näin päin, oli se, että lankaa oli vajaat kerät enkä yhtään osaa arvioida, kuinka pitkiin sukkiin ne riittävät. Nyt ei tarvitse miettiä, sen kun neuloo vaan. :)

Hyvää joulua, minä itse!

Tänään olin sittenkin itsekäs ja neuloin valmiiksi Teddy-viittani. Vai mikä lie onkaan, hupullinen poncho? Kyllä on lämmin!

   

Tätä oli vaikea kuvata niin, että kaikki hienoudet näkyisivät tummalla pohjalla. Reunoissa kulkee koko matkalta alhaalta ylös huppuun paksu palmikko. Itse hupusta tuli vähän hassu, en ehkä laittaisi sitä päähän, muuten tulee pallopääilmiö, mutta on se ihan kiva koriste tuolla niskassa. Etupuolen kiinnitys hoituu turkoosilla ruususella, jonka takana on hakaneula. Ensin harkitsin nappeja, mutta varastoissani ei ollut sopivan kokoisia tai värisiä. Sitten kävi mielessä nyörikiinnitys kaulaan, mutta sekään ei lopulta innostanut. Siispä päädyin hakaneulaviritykseen. :)

Olen tyytyväinen tähän tekeleeseen, mutta helma olisi ehkä saanut olla hitusen pidempi ja hupusta olisin voinut tehdä leveämmän. Mallihan oli täysin hatusta heitetty, levensin ja kavensin sitä mukaa kun työ eteni ja näytti sopivalta paikalta tehdä muotoiluja.

Seuraavaksi omalla toivelistallani olisi tehdä sellaiset tosi pitkät, polviin asti ulottuvat villasukat. <3 Joudun ehkä opettelemaan, kuinka neuloa kaksi sukkaa kerralla pyöröpuikoilla, sillä se toinen sukka on aina paljon vaikeampi neuloa, ja usein käy vielä niin, että ensimmäisen ja toisen sukan välissä on niin paljon aikaa, että niistä tulee väistämättä eri kokoisia. Ensin täytyy kuitenkin käydä ostamassa tarpeeksi pitkät pyöröpuikot.

Keskeneräisyyksiä ja uusia ideoita

Rakastan vapaapäiviä. Ne tarkoittavat vain ja ainoastaan yhtä asiaa: neuletöitä aamusta iltaan! No, viime yö venyi aamuun asti, mutta heräsin "jo" kymmenen pintaan puuhastelemaan. Tänään olen askarrellut pienen tytön ponchoa, jonka työkaveri tilasi kuukausia sitten. No, tilaus sisälsi mustat ponchot äidille ja tyttärelle, mutta syystä tai toisesta en ole saanut niitä aikaiseksi. Aloitin niitä kyllä syksyllä, mutta en päässyt kovin pitkälle. Onneksi, sillä mieli ehti muuttua! Työkaveri halusi siis itselleen ja tyttärelleen mustan ponchon, jonka alareunassa olisi pinkkejä kukkia. Ensin ajatuksenani oli toteuttaa ne isoäidinneliöistä kokoamalla, mutta pelkkien mustien mummoneliöiden virkkaaminen alkoi puuduttaa. Siihen se silloin syksyllä taisi kompastuakin. Mutta nythän minä vasta keksinkin - miksi nyhrätä monta samanväristä ruutua, kun voi tehdä kaksi isoa mummoa ja yhdistää ne? Reunaan erikseen kukkaruudut ja hapsut. Paljon yksinkertaisempaa ja nopeampaa! Pienen tytön poncho eteni parissa päivässä nopeasti. Siitä puuttuu enää toiselta puolelta reunan kukkaruudut sekä hapsut.

Lankana tässä ponchossa on käytetty Novitan mustaa Isoveli-lankaa sekä pinkkiä Four Seasons Sunflower-puuvillalankaa, jota sai halvalla Lankamaailmasta. Tämän jälkeen täytyy hetki miettiä ja etsiä sopivaa lankaa isompaan ponchoon, sillä viimeiset kerät Isoveljeä upposi tähän, ja yritän kovasti pysytellä lupauksessani - ei uutta lankaa ennen kuin vanhat on käytetty... Varastoista taitaa löytyä mustaa Novitan Nallea, mutta kun se on niin tuskaista virkata, ohutta lankaa, josta pitäisi saada iso mummoneliö... Innolla odotan...

Tämä samainen työkaveri odottaa itse asiassa myös lapasia tytölle ja pojalle. Poika oli ihastunut neulomiini Super Mario-lapasiin, joista oli kuva Facebookissa. Tyttö puolestaan oli toivonut lapasia, joissa olisi Super Marion prinsessan (Peach?) kuva. Voisin oikeastaan laittaa ne huomenna alulle, eihän niissä nyt kauaa mene. Aikuisen lapaset valmistuvat 5 tunnissa, lapsen lapasiin menee varmaankin 4 tuntia? Paitsi että kuvioiden kyhäily vie enemmän aikaa, mutta sen on sitten sen ajan murhe.

Milloinkohan olen viimeksi neulonut mitään itselleni? Tykkään neuloa muille, tuntuu että ne työt valmistuvat nopeammin, kun on joku joka odottaa niitä. Silti olisi mukavaa saada joskus tehtyä itsellekin jotakin. Viimeisin itselle neulomani työ taisi olla violetti bolero viime kesänä. Onko siitä niin kauan? Viime kuussa aloin itse asiassa neuloa itselleni paksua, lämmintä viittaa tuonne talvipakkasiin tummansinisestä Novitan Teddystä. Sekin on vain huppua ja reunuksia vaille valmis. Ehkä tartun sittenkin siihen vielä tänä iltana.. Mutta hei, nytpä muistankin! Taisin neuloa loka-marraskuussa kirjoneulepipon itselleni! Niinhän se olikin! Tästä lähti kirjoneuleinnostus liikkeelle. :)

Ennen tuota pipoa neuloin itse asiassa pipon kaverin taaperolle. Ohjetta ei ollut, joten jouduin aloittamaan ja purkamaan viritelmäni ehkä neljä-viisi kertaa, mutta lopputulos miellytti omaa ja onneksi kaverinkin silmää!

Jouluiloa

Hyvää joulua Lankanurkasta!

Kuukausien täydellisen hiljaisuuden jälkeen ajattelin VIIMEINKIN aloittaa sen surullisenkuuluisan uuden blogin. Nyt tai ei ikinä. Eli nyt.

Joulukuu on hurahtanut hyvin pitkälti käsitöiden parissa, mutta siitäkin huolimatta joululahjat jäivät monelta osin puolitiehen, osa jopa pelkälle idea-asteelle. Tänä vuonna täytyy sanoa, että "onneksi" vietettiin joulu kotona miehen ja elukoiden kanssa sen sijaan että oltaisi lähdetty perheen luo - sain ainakin kuukauden lisäaikaa lahjoihin! ;) Yksien lahjalapasten kanssa kävi vähän hassusti..



Lapaset on neulottu tarkasti ohjetta noudattaen, täsmälleen samalla silmukkamäärällä, samoilla puikoilla ja samalla langalla - siksi ei tullut edes mieleen vertailla niitä keskeneräisinä. Toisesta lapasesta tuli sitten reippaasti pienempi. Kyllä kiukutti. Itse asiassa olen tapellut tämän ohjeen kanssa kuukausikaupalla: ensimmäinen yritys päättyi jo ranteen kohdalla, kun tajusin että lanka oli aivan liian ohutta. Toinen yritys tyrehtyi kämmenselän kohdalle, kun sekosin kuviossa ja jouduin lopulta purkamaan koko työn. Kolmas yritys eteni jopa peukaloon asti, mutta oli edelleen liian pieni. Sitten löysin tämän lankayhdistelmän ja oikean kokoiset puikot ja riemuitsin, kun viimeinkin sain tehtyä onnistuneen kissalapasen. Sitten tuli tämä sen kaveri, joka jäi pieneksi. Aaaaaargh! Nämä ei sitten päätyneetkään joulupukin konttiin, vaan jäivät kumpikin odottelemaan täydellistä paria. Saa nähdä, koska sellainen ihme tapahtuu.

Olen kyllä saanut paljon aikaankin joulukuussa. Anoppilasta Chilestä tuli toivomus saada uudet villasukat, joten minähän tein sellaiset. 

  

Appiukolle neuloin yhdet sukat viime vuonna, mutta tällä kertaa toivottiin "vähemmän ilmavia" malleja. Viimevuotiset olivat pientä reikäistä palmikkoa, joten näistä tämänkertaisista tuli ihan "tavalliset", lämpöiset joustinmallit 7 Veljeksen jättiraitalangasta. Sainkin käytettyä niihin melkein kaikki jäljellä olevat tuon väriset lankanyytit - tuo värihän on poistunut Novitan valikoimista vuosia sitten. Anopin sukat valmistuivat ohuesta Hot Socks Batik -sukkalangasta, jonka väriin ihastuin jossain lappeenrantalaisessa pikkuputiikissa. Ne olisivat saaneet kyllä olla paksummat ja jämäkämmät, mutta aika loppui kesken, en ehtinyt tehdä muutoksia. Miehen perhetutut lähtivät Chileen joulun alla, joten nämä pehmeät paketit piti saada matkaan mukaan. Ne valmistuivatkin itse asiassa samana päivänä kuin niiden piti olla perhetuttujen matkassa, mutta ehtivät silti mukaan!

Omien lahjojen lisäksi tämä tonttu ahkeroi muidenkin puolesta. Työkaveri pyysi pukinkonttiin sukat teini-ikäiselle lapsenlapselleen. En oikeastaan uskonut ehtiväni väsätä niitäkin, mutta kaksi vapaapäivää tekevät ihmeitä!



Itse en erityisemmin välitä ruskeasta väristä, mutta näistä tuli oikeastaan ihan kivat. Ja sainpahan käytettyä jämälankoja johonkin hyödylliseen! Parin viime kuukauden aikana olen yrittänyt järjestellä lankavarastojani ja samalla kauhistellut ja ihastellut, kuinka paljon sitä lankaa ihan oikeasti on. Prismassa on käyty muutamaankin otteeseen ostamassa muovilaatikoita, jotka on helppo piilottaa sängyn ja sohvan alle tai vaatekaappiin, mutta niitä on vieläkin liian vähän. Niinpä joudun tekemään hyvin raskaan lupauksen uudelle vuodelle: ensi vuonna ostan vähemmän lankaa ja yritän ensin hankkiutua eroon varastossa olevista langoista. Toiset lupailevat tipatonta tammikuuta, minä puolestani langatonta tammikuuta.. Ei muuten tule olemaan helppoa!



Pikkutonttu väsyi kesken villasukan neulomisen.